Onko luustosi kriittisessä iässä?

Luuston lempeä käyttöohje – ravitsemuksen voima yli 65-vuotiaille

Luusto on kuin hyvä ystävä: se kantaa, tukee ja pysyy mukana elämässäsi vuodesta toiseen – kunhan siitä pitää huolta. Ikääntyessä meidän kehomme alkaa ottaa pieniä vapauksia, ja silloin on erityisen tärkeää huolehtia luiden hyvinvoinnista. Onneksi apu löytyy lautaselta ja auringonsäteestä – ja vähän myös maaperästä. Kerrataanpa yhdessä, mitä kaikkea luusto kaipaa, jotta pysyt elämänmenossa mukana tukevasti omin jaloin.

1. Kalsium – luiden kantava voima

Ilman kalsiumia luusto olisi kuin hiekkalinna sateessa. Yli 65-vuotiaiden pitäisi varmistaa, että ruokavalioon kuuluu päivittäin maitotuotteita, mantelia, seesaminsiemeniä, parsakaalia tai vaikka tofua. Aina parasta on saada kalsium ruuasta. Kuulin erään lääkärin kommentoivan, että purkista kalsiumlisä on tarpeen vain vanhoille vuodeosastohoidossa oleville naisille.

2. D-vitamiini – auringonlahja luustolle

Kalsium ei pääse luustoon ilman D-vitamiinia. Ja valitettavasti vanhemmiten ihon kyky tuottaa D:tä heikkenee – kuten moni muukin asia, jota ei itse olisi tilannut. Siksi purkista nautittu 20 µg päivässä on usein tarpeen, etenkin talvella.

3. Proteiini – lihakset ja luut yhteistyössä

Proteiini ei ole vain kuntosaliharrastajien juttu. Se ylläpitää sekä lihaksia, että myös luita. Säännöllinen proteiinipitoinen ruokavalio (kala, kananmuna, liha, linssit, juustot) auttaa myös ehkäisemään kaatumisia.

4. Magnesium ja K-vitamiini – hiljaiset taustavaikuttajat

Magnesium auttaa D-vitamiinia toimimaan ja pitää hermoston rauhallisena. Huomaa erot K1 ja K2 vitamiineissa.

Erityisesti 65+ ikäisillä:

• K1 saadaan yleensä ruoasta ihan hyvin, mutta K2-puute on yleinen, koska sen saanti on ruokavaliosta vähäisempää.
• Jos käytössä on verenohennuslääkkeitä (kuten Marevan), K-vitamiinin saanti tulee olla tasaista. Kysy ohjeita hoitavalta taholta.
• Monivitamiineissa K2 ei aina ole mukana – joten sen tarkistaminen erikseen voi olla hyödyllistä.

K1-vitamiini (fyllokinoni)

• Lähteet: vihreät kasvikset (pinaatti, parsakaali, lehtikaali)
• Tehtävä: osallistuu veren hyytymiseen
• Imeytyy kohtalaisesti, mutta toimii hyvin verisuonten ja verenkierron terveyden tukena.

K2-vitamiini (menakinoni)

• Lähteet: fermentoidut ruoat (kuten natto), kypsytetyt juustot, liha, maksa – tai lisäravinteena
• Tehtävä:
• Ohjaa kalsiumin oikeaan paikkaan: luustoon eikä verisuoniin
• Tukee luun mineralisaatiota ja rakennetta
• Voi ehkäistä valtimoiden kalkkiutumista (erityisesti iäkkäillä)

5. Sinkki ja B12 – pienet, mutta pippuriset

Sinkki auttaa solujen uudistumisessa ja B12-vitamiini tukee hermostoa. Ikääntyessä B12:n imeytyminen voi heiketä, joten veren arvot on hyvä tarkistaa aika ajoin.

Mutta entä maaperä – voiko multakin vaikuttaa luustoon?

Voi kyllä! Nykyään moni ruoka ei enää sisällä niin paljon kivennäisaineita kuin ennen. Miksi? Syy löytyy tehoviljelyssä: maaperä köyhtyy, kun samoja kasveja kasvatetaan samoilla peltoalueilla vuodesta toiseen ilman aikaa palautumiseen. Tuloksena: vähemmän magnesiumia, sinkkiä ja muita mikroravinteita lautasella.

Ratkaisu?

• Suosi luomua aina kun mahdollista.
• Vaihtele ruokavaliota ja suosi monipuolisia lähteitä (pähkinät, siemenet, juurekset, täysjyväviljat).
• Harkitse monivitamiinia, jos ruokavalio ei ole aina täydellinen – eikä sen tarvitse aina ollakaan.
• Voit hyödyntää myös fotobiomodulaatiota, nanoteknologiaa, jossa kehon oma lämpö aktivoi ja stimuloi kehoa tuottamaan tiettyjä peptidejä, jotka puolestaan voivat vaikuttaa erilaisiin kehon toimintoihin.

Lopuksi: rakasta luitasi – ne kyllä rakastavat sinua takaisin

Luuston hoito ei ole vaikeaa, kun sen ottaa osaksi arjen lempeitä valintoja. Syö värikkäästi, liiku sopivasti, nauti auringosta, ja ota tarvittaessa lisätukea ravintolisistä. Luu ei petä – kun sitä ei unohda.